Miksi mehustan

Teen joka aamu itselleni ja perheelleni ison satsin vihermehua, enkä enää haluaisi aloittaa päivääkään ilman tätä ihanaa elämän eliksiiriä.  Vihreä on mieletön terveyspommi ja vihreät kasvikset ovatkin tärkeimpiä solujen puolustusjärjestelmän aktivoijia. Vihreän värin kasveille antaa klorofylli eli lehtivihreä. Lehtivihreällä on monia positiivisia vaikutuksia elimistön hyvinvointiin. Se mm. emäksisöi kehon pH:ta, eli tasapainottaa happo-emäs tasapainoa. Lisäksi lehtivihreä tukee maksan toimintaa ja sisältää lukuisia kemiallisia aineita, jotka ehkäisevät mm. syöpää.

 

Miksi mehustan kasvikset? Miksen vaan syö niitä siltänsä? Syön toki paljon kasviksia raakana ja kypsänä. Olen vain vuosien varrella huomannut, että jotkut kasvikset eivät sovi vatsalleni varsinkaan suurempina annoksina. Etenkin kaalikasvit aiheuttavat usein ongelmia. Haluan kuitenkin saada kasvisten hyvää tekevät ainekset, vitamiinit ja antioksidantit, siksi juon osan kasviksista mehuna. Mehustaminen erottelee liukenemattoman kuidun nesteestä ja usein juuri tämä kuitu on se, joka aiheuttaa vatsaongelmia. Kaikki kuitu ei kuitenkaan poistu, vaan nesteeseen jää liukeneva kuitu, joka ei tunnu aiheuttavan minulle mitään ongelmia. 

Koska mehu on jo valmiiksi nestemäisessä muodossa ravinteet imeytyvät lähes välittömästi elimistön hyödynnettäväksi. Elimistön ei myöskään tarvitse käyttää juurikaan energiaa mehujen käsittelyyn, joten energia vapautuu muuhun käyttöön, vaikkapa ajatustyöskentelyyn. 

Moni miettii varmasti hukkaan menevää kuitumäärää. Itsekin tätä alkuun kauhistelin. Jäljelle jäävä kuituaines on kuitenkin suurimmaksi osaksi vain kuitua ja itse mehuun jää kasviksista huikea määrä ravinteita. Olen ajatellut asian niin, että hukkaan menee mikä menee, mehun terveyshyödyt ajavat itselläni sen edelle. Toki kaikkea jäänyttä kuitua ei tarvitse heittää suoriltaan pois. Joskus lisään kuitumassan gluteenittoman leipätaikinan sekaan, jossa se antaa kivaa makua ja väriä sekä lisää leivän kuitupitoisuutta. Kuidun voi käyttää myös erilaisten keittojen seassa.

Mehustamalla voin hyödyntää sellaisiakin kasvin osia, joita muutoin ei tulisi syötyä. Esimerkiksi kukkakaalin lehdet, kaalin kovat kannat jne. Mehustaminen on myös kiva tapa lisätä lasten kasvisten syöntiä. Ujutan lasten mehun sekaan joskus jotain uutta ja tuntematonta, ihan vähän vaan, jotteivat maista sitä mehun läpi liian voimakkana. Kun makuaisti tottuu uusin makuihin, määriä voi kasvattaa. Yleisimmin mehustan vihreää, mutta joskus myös muunlaisia mehuja, vaikkapa porkkana-omenamehua, josta lapsetkin tykkäävät. 

 

Mehustamisessa nyrkkisääntönä kannattaa pitää suhdetta 70/30 tai jopa 80/20. Eli enemmän kasviksia ja vähemmän hedelmiä. Hedelmät sisältävät paljon sokeria ja nostavat verensokeria nopeammin kuin kasvikset, ja tätä ainakin minä haluan välttää. Melkeinpä kaikkia tuoreita kasviksia ja hedelmiä voi mehustaa. Banaani ja avocado kuitenkin ovat sellaisia, että mehustus ei onnistu. Ne ovat niin kuivia, ettei mehua juurikaan irtoa. Jos niitä kuitenkin haluaa mehunsa sekaan lisätä, sen voi tehdä blenderillä sen jälkeen kun mehu on valmista. Soseuttaa vain esim. avocadon mehun sekaan ja ihana kermainen nälkää pitävä terveyspommi on valmis.

 

No mitä eroa sitten on mehulla ja smoothiella? Lyhyesti ja ytimekkäästi: Mehussa osa kuidusta poistetaan ja jäljelle jää ravintorikas neste, mehu myös imeytyy nopeammin. Smoothie tehdään nestepohjaan ja koko hedelmä/kasvis laitetaan sekaan, lisäksi voi laittaa proteiinijauhetta, siemeniä ja muuta mukavaa. Smoothien kohdalla ruuansulatus joutuu tekemään hiukan enemmän töitä. Mehu toimii ehkä paremmin välipalana ja smoothien voi syödä vaikkapa kevyeksi lounaaksi. Molemmat ovat ihan mahtavaa ruokaa. Kannattaa kokeilla.

Tärkein asia kuitenkin, miksi mehustan on se, että rakastan vihermehujen makua!

-Rakkaudella Kaisa